Kaksi megatrendiä muokkaa tällä hetkellä maailmaa yhtä aikaa. Ilmastonmuutoksesta puhutaan enemmän, mutta myös yhteiskuntien ikääntyminen alkaa nousta keskusteluun yhä useammin. On alettu käydä kiinnostavaa keskustelua myös siitä, mitä yhteistä näillä prosesseilla on ja miten ne vaikuttavat toisiinsa.
Ensin on syytä murtaa haitallinen myytti, jonka mukaan vanhemmat ihmiset eivät välitä ilmastonmuutoksesta. Tämä myytti lietsoo turhaan jännitteitä sukupolvien välille. Tällaista näkökulmaa ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun tuodaan esiin mediassa muun muassa julkisuuden hahmojen lausumana. Esimerkiksi yksi tämän hetken tunnetuimmista esiintyjistä Billie Eilish on vuonna 2019 todennut, että vanhat ihmiset kuolevat muutenkin, eivätkä välitä jos me (nuoret) kuolemme, mutta me emme halua kuolla vielä. Hän halusi ilmaista tukensa Greta Thunbergille, näkyvästi ilmastoasioiden puolesta kampanjoivalle nuorelle. Kun Times nimesi Thunbergin vuoden ihmiseksi vuonna 2019, häntä puhuteltiin lehden artikkelissa nuorten avatarina sukupolvien välisessä kamppailussa. Barak Obama kannusti marraskuussa 2021 nuoria pysymään vihaisina ja vaatimaan ilmastotoimia. Obama lisäsi, että turhautuminen ja viha pitää kanavoida järkevästi ja ratkaisukeskeisesti. Obama ei ollut väärässä siinä, että nuorten voimakkaat tunteet pitää hyväksyä ja niistä voi olla hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Nuorten erottaminen muista ikäryhmistä on kuitenkin myös ongelmallista.
Ajatus ilmastonmuutoksesta vain nuorten huolena on yksinkertaistava, eikä kuvasta todellisuutta mistään näkökulmasta. Ilmastonmuutos huolestuttaa useiden tutkimusten mukaan kaiken ikäisiä ihmisiä ja valmius toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei vaihtele niinkään ikäpolvesta toiseen vaan muiden henkilön ominaisuuksien mukaan. Sukupolvien välinen vastakkainasettelu vie lisäksi huomion siltä tosiasialta, että ilmastotoimissa huomio on muutenkin ollut liikaa yksittäisten ihmisten arkisissa valinnoissa ja tarvittavat ratkaisut vaativat ensisijaisesti suurien linjojen muuttamista ja rohkeita valintoja yrityksiltä ja poliitikoilta. Nämä taas vaativat tuekseen kaiken ikäisten kansalaisten tahdon. Joidenkin ikäluokkien syyllistäminen ratkaisuista, joista he eivät yksilöinä ole vastuussa, ja joita tehdessä ymmärryksemme ilmastoasioista oli eri tasolla kuin nyt, ei palvele tarkoitusta.
Toinen tärkeä näkökulma ikääntymisen ja ilmaston suhteeseen liittyy pitkäikäisyydessä tapahtuneiden myönteisten muutosten turvaamiseen: olemme vasta lyhyen aikaa olleet tiellä kohti keskimäärin pitkää ja verrattain tervettä elämää. Tällä tiellä jatkaminen edellyttää kuitenkin myös maapallon terveyden vaalimista. Ilmastonmuutos vaarantaa mahdollisuutemme pidentää terveen elämän odotustamme entisestään ja tarjota aktiivisen ikääntymisen mahdollisuuden tasavertaisesti kaikille.
Yrityselämässä tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että ikämonimuotoisuus on hyväksi. Karkeasti otettuna syyt liittyvät esimerkiksi tähän: Nuorilla on uusia ideoita, virtaa ja riskinottohalua, kun taas vanhemmilla henkilöillä on näkemystä kokonaisuuksista, historiallisesta kontekstista ja kyky suhtautua uhkiin tyynemmin. Me tarvitsemme kaikkien parhaat puolet käyttöön, kun etsimme ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja samalla varmistamme itsellemme edellytyksen hyvään vanhuuteen.
