Koronan aikaan päihteidenkäyttö oli erityisesti ulkomailla yksi niistä keskusteluun nousseista teemoista, jotka liittyivät ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnin heikkenemiseen pandemian aikana. Suomessa aiheesta puhutaan edelleen suhteellisen vähän ja halusimme tarttua aiheeseen kuunneltuamme päihteiden ongelmakäyttöä ikääntyvillä käsittelevää konferenssiesitelmää.
Päihteiden ongelmakäyttöä esiintyy yhä enemmän myös vanhemmissa ikäluokissa. Yleisin ongelmakäyttöön liittyvä päihde on alkoholi, seuraava on nikotiini ja perässä tulevat reseptilääkkeet ja huumausaineet. Huumausaineiden ongelmakäyttö on edelleen hyvin vähäistä eläkeiän ylittäneillä, joskin kannabikset käyttö on maailmalla yleistymään päin.
Alkoholia käytetään vanhemmissa ikäluokissa nyt enemmän kuin aiempien sukupolvien aikana, mutta hoitoon ongelmakäytön vuoksi hakeutuu vain pieni osa niistä, joita käytön merkittävä vähentäminen hyödyttäisi.
Päihteiden käytön riskit perustuvat muun muassa siihen, että korkeampaan ikään liittyy muutoksia siinä, miten lääkkeet ja päihteet metabolisoituvat ja imeytyvät. Alkoholin käytön vaikutuksia lisäävät vanhemmilla henkilöillä yleisemmän neurokognitiiviset häiriöt, kuten dementia, sekä useiden lääkkeiden samanaikainen käyttö alkoholin kanssa.
Alkoholin runsaaseen käyttöön liittyy useita fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen liittyviä riskejä. Riski sairastua myöhemmällä iällä mielenterveyden häiriöön, etenkin mielialahäiriöihin, on moninkertainen niillä, joilla on ollut alkoholin ongelmakäyttöä elämässään. Lisäksi itsemurhariski on vanhemmissa ikäluokissa erityisen koholla henkilöillä, joilla on alkoholin ongelmakäyttöä. Alkoholia käyttävien aikuisten mielialaoireita ja itseuhoisuutta pitäisi aktiivisesti seuloa.
Reseptilääkkeet
Useiden lääkkeiden käyttö yleisempää vanhemmissa ikäryhmissä. Lääkkeiden ongelmakäyttö voi olla tarkoituksellista tai tahatonta ja se voi aiheuttaa eriasteisia ongelmia. Ikääntyvien kohdalla lääkehoito vaatii aina tarkkuutta, mutta erityistä huolellisuutta pitäisi noudattaa psyykelääkkeiden ja kipulääkkeiden kohdalla. Tämä ei ole aina helppoa, sillä mielenterveyspalveluja ei ole vanhemmille ikäryhmille juuri tarjolla ainakaan perusterveydenhuollossa, mutta samalla ikääntymiseen liittyy usein erilaisia menetyksiä ja sairauksia, joiden vuoksi mielialaoireita tai kroonista kipua esiintyy. Bentsodiatsepiini esimerkiksi lisää ikääntyvän käyttäjän kaatumisen riskiä, heikentää kongnitiivista suoriutumista, vähentää lääkkeettömien interventioiden tehoa esim unettomuuteen ja ptsd oireisiin ja on yhdistettynä opioideihin yleisimpiä yliannostukseen johtaneita valmisteita.
Uudempana ilmiönä kannabiksen käyttö eläkeiän jälkeen
Yhdysvalloissa jopa 8,9% raportoi käyttöä edeltävän vuoden aikana, näistä viidesosa lääkekannabiksen muodossa (Choi & DiNitto, 2021). Lääkekannabiksen käyttäjistä iso osa ei ollut keskustellut käytöstä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Ongelmana on muun muassa se, että kannabiksen yhteiskätöstä lääkkeiden kanssa ei ole tietoa. Ns lääkekannabiksen mahdollisuuskista keskustellaan dementiaan liittyvän ongelmalliseksi koetun käytöksen yhteydessä, mutta tutkimusta ei tästäkään aiheesta vielä juuri ole. Suomessa vastaavaa ilmiötä tuskin on samassa laajuudessa, sillä kannabiksen käyttöä ei ole laillistettu ja kannabiksesta johdettuja valmisteita oli vuonna 2020 markkinoille hyväksytty FIMEA:n mukaan kaksi kappaletta. Suomessa ei kuitenkaan ole kartoitettu yli 69-vuotiaiden huumauseaineiden käyttöä, vaikka muun nuorempien ikäluokkien tilannetta on seurattu (Karjalainen, Pekkanen & Hakkarainen, 2020), joten tilanteeseen liittyy paljon epävarmuutta.
Lisää osaamista tunnistamiseen, hoitoon ja tukeen
Erilaisten päihteiden käyttöön liittyy monenlaisia haasteita kuten lisääntynyt tapaturmariski, lyhytkestoisen muistin ongelmia, mielialaoireita ja kongitiivisten taitojen heikentymistä. Ikääntyvillä yleiset oheisoireet (esimerkiksi kognitiivisten taitojen heikkeneminen) voivat vaikeuttaa potilaan arviointia, ja toiset oheisoireet (esimerkiksi levottomuus ja sekavuus) voivat yhtä lailla edeltää päihteidenkäyttöä kuin olla seurausta siitä. Lisäksi ikääntyvät aikuiset eivät usein ole halukkaita ottamaan päihteiden käyttöään puheeksi terveydenhuollossa. Myöhemmin aloitetussa päihteidenkäytössä saattaa ilmetä vähemmän riippuvuutta, tai se on luonteeltaan erilaista. Päihteiden ongelmakäytön arviointia olisikin syytä kehittää vanhimpien aikuisten osalta.
Tulevaisuudessa tarvitsemme todennäköisesti lisää palveluja päihteiden ongelmakäytön kanssa eläville ikääntyville ihmisille, joissa huomiodiaan muun muassa mahdolliset hoitoon pääsyn esteet ja henkilön liitännäissairaudet. Omaishoitajien päihteiden käyttöön on myös hyvä kiinnittää huomiota systemaattisesti. Mielenterveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen kaikille ikäryhmille on olennainen osa päihdeongelmien hallintaa joka iässä.
Hyödyllisiä linkkejä:
https://ehyt.fi/wp-content/uploads/2020/06/ehyt-tietopaketti-laakket-ja-alkoholi-s.pdf
Lähteet:
Namkee G. Choi , Diana M. DiNitto & Bryan Y. Choi (2021) Prescription Pain Reliever Use and Misuse among Cannabis Users Aged 50+ Years, Clinical Gerontologist, 44:1, 53-65
Karjalainen, Pekkanen & Hakkarainen (2020) Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet: Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2018, Raportti 2/2020, THL
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-441-7
