Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi Laatusuosituksen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi vuosille 2020-2023. Julkaisu tarjoaa erittäin tervetulleen kansallisen näkökulman maailmanlaajuiseen pyrkimykseen parantaa laadukkaan ikääntymisen edellytyksiä kaikille kansalaisille ja samalla suunnitella uudenlaista yhteiskuntaa, jonka kaikkia sektoreita muuttuva ikärakenne koskettaa. Meneillään on myös WHO:n terveen ikääntymisen vuosikymmen, jonka suuntaviivoja STM:n laatusuositus noudattaa. Suosituksen keskeiset alueet ovat iäkkäiden toimintakyvyn edistäminen, vapaaehtoistyön lisääminen, digitalisaation ja teknologioiden hyödyntäminen, asumisen ja asuinympäristöjen kehittäminen sekä yhdenvertaisten, paremmin koordinoitujen ja taloudellisesti kestävien palvelujen kehittäminen ja lisääminen. Nämä kaikki ovat tärkeitä teemoja, joissa Suomen on helppo olla kansainvälisesti etulinjassa.
Suomessa on hyvät edellytykset rakentaa ikäystävällistä yhteiskuntaa, jonka eri sektorit varautuvat ajoissa niihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, joita vanhemman väestön suurempi osuus tarjoaa. Laatusuositusta päivitettäessä vuoden 2023 jälkeen voisi tavoite Suomessa olla selvästi nykyistä kunnianhimoisempi. Meillä on jo nyt muun muassa maailmanlaajuisesti vertaillen turvalliset asuinolosuhteet, kattava julkinen terveydenhuolto, hyvä koulutustaso, toimivat liikenneyhteydet, perusturvaa luovat sosiaalietuudet kaikissa ikäluokissa, maanlaajuinen internetverkko ja perusvalmiudet sen hyödyntämiseen myös vanhemmissa ikäluokissa. Lisäksi meillä on runsaasti innovatiivisia teknologiayrityksiä ja tasokkaita korkeakouluja. Meillä voisikin olla tavoitteena olla ikärakenteen muutoksen edelläkävijöitä: luoda pohjoismaisia standardeja ja innovaatioita vietäväksi ympäri maailmaa terveen ikääntymisen vuosikymmenen loppuun mennessä.
Tähtäimen tulisi olla korkealla ja samalla pitää ratkoa tämänhetkisen tilanteen arkisia ongelmia ja luoda syvällisempää kokonaiskuvaa nykytilanteesta. Kunnianhimoisempia tavoitteita ja nykytilan parempaa ymmärrystä edistäisi panostus ikäinklusiiviseen tutkimukseen. Se onkin ensimmäinen teema, joka toistaiseksi STM:n suosituksista puuttuu. Olisi tärkeää tukea ja edistää tutkimusta, jossa keskitytään erityisesti vanhimpiin ikäluokkiin tai heidät ainakin otetaan mukaan aikuisväestöä tutkittaessa huomattavasti nykyistä laajemmin. Mielenkiintoa ikääntymiseen liittyviä ilmiöitä kohtaan olisi hyvä tukea kaikilla aloilla luonnontieteistä tekniikkaan, poikkitieteellisiä tutkimushankkeita unohtamatta. Ikääntyvien Yliopisto ja seniorikansalaisten kannustaminen tieteen ääreen iästä riippumatta olisivat myös suosituksessa mainitsemisen arvioisia teemoja.
Toinen teema, jota toivottavasti käsitellään suosituksissa enemmän jatkossa, on mielenterveys. Kuntoutuspsykoterapian yläraja on 67. Tarvitsemme tapoja tukea mielenterveyttä systemaattisesti myös tämän rajapyykin jälkeen, sillä kuten suosituksessa on nyt todettu, ”varsinkin nuoret, 65–79-vuotiaat, eläkeläiset ovat merkittävä voimavara yhteiskunnalle”. Tämän voimavaran psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on kiistatta tärkeä näkökulma huomioida nykyistä paremmin. Osa nuorista eläkeläisistä on hyödyntänyt mielenterveyspalveluja jo nuorempana ja varhain puhjenneet mielenterveyden ongelmat näkyvät yhä eläkeiässä. Toisilla taas on lapsuuden ja varhaisemman aikuisuuden aikana kertynyt myöhemmille mielenterveyden ongelmille altistavia kokemuksia, mutta he tarvitsisivat mielenterveyspalveluja ensimmäistä kertaa vasta eläkeiässä. Joillain mielenterveyden järkkyminen alkaa vasta ikääntyessä esimerkiksi koettujen menetysten tai fyysisten sairauksien myötä. Vaikka suurin osa eläkeikäisistä voi psyykkisesti hyvin, meillä pitäisi olla nykyistä paremmat edellytykset auttaa heitä, joiden mielenterveys järkkyy. Tieteellinen tutkimus on jo osoittanut, että myös kuntoutuspsykoterapiaan nykyisellään liian vanhat henkilöt hyötyvät psykoterapiasta ja muista mielenterveyden edistämiseen tähtäävistä interventioista, ellei heillä ole muistisairautta, joka on vienyt mahdollisuuden oppia uutta. Kaikissa ikäluokissa vain osa mielenterveyspalveluja tarvitsevista edellyttää hoidokseen psykoterapiaa, mutta monille riittää myös lyhyempi määrämittainen interventio. Valitettavasti toistaiseksi on vain vähän psykologisia interventioita, jotka olisi suunniteltu ja todettu tehokkaaksi eläkeikäisten ryhmässä. Joinkin verran näitä kuitenkin on niin kotimaassa kuin ulkomailla ja lisää kehitetään jatkuvasti. On tärkeää edistää iäkkäämmille suunnattujen tehokkaiden mielenterveyden tukimuotojen käyttöönottoa Suomessa.
Kolmas teema, joka suositukseen olisi hyvä lisätä on ikääntyviin henkilöihin kohdistuneen kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyn ja tunnistamisen tehostaminen. Ikääntyvien henkilöiden kaltoinkohtelu on alitunnistettu ilmiö. Suomessa muun muassa Suvanto ry tekee tärkeää työtä turvallisen vanhuuden eteen. Vuonna 2017 päättynyt Juuri-hanke yhdisti vanhustyön ja väkivaltatyön erityisosaamisen. Oikeusministeriö on rikoksentorjuntakatsauksessaan vuonna 2017 tarkastellut senioreihin kohdistuvaa petosrikollisuutta ja sen torjuntaa ja Valvira on vuonna 2016 julkaissut selvityksen kaltoinkohtelun esiintyvyydestä senioreiden palveluissa todeten ilmiön koskettavan monia ikääntyviä henkilöitä. Nostoja voisi tehdä enemmänkin, sillä Suomessa ikääntyminen on verrattain turvattua ja kaltoinkohteluun on pyritty puuttumaan kaikissa ikäluokissa. Tarvitaan kuitenkin suunnitelmallisempaa ja kokonaisvaltaisempaa ponnistelua ikääntyviin kohdistuvan kaltoinkohtelun saattamiseksi yleiseen tietoisuuteen ja malleja kaltoinkohteluun puuttumiseen, sillä parantamisen varaa on myös paljon.
STM:n nykyiset ja tulevat suositukset ikääntymisen tuomiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin liittyen on hyvä huomata myös yrityselämässä. Taloudellisesti ja eettisesti kestävien palvelujen ja tuotteiden kehittäminen ikääntyville yhteiskunnille on globaali haaste, joihin toivomme suomalaisten yritysten tarttuvan aktiivisesti. Ratkaistessaan näitä ongelmia yritykset pääsevät rakentaman Suomalaista talouskasvua ja hyvinvointia.
